Kevään eduskuntavaalien yksi erikoinen piirre on ollut kulttuurin ja taiteen puuttuminen keskustelusta. Yksikään täyttämäni vaalikone ei kysynyt ehdokkaalta taiteesta tai kulttuurista mitään. Yle uutisoi tänään, että kulttuuri puuttuu joidenkin puolueiden vaaliohjelmasta. SDP on hiljattain uusinut kulttuuriohjelman, jonka löydät täältä. Tuosta ohjelmasta voi hyvällä syyllä pitää meteliä ja siinä on monta ansiokasta kohtaa. SDP on sisällyttänyt kulttuuria myös vaaliohjelmaan ansiokkaasti.
Itse haluan tulevalla vaalikaudella nähdä että kulttuurin määräraha korotetaan valtion budjetissa yhteen prosenttiin. Tällä hetkellä se on 0.8 prosenttia. Tulevaisuudessa pitäisi päästä jopa vähän yli prosentin. Lisäksi kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistus täytyy viedä loppuun. Suomen tulee sijoittaa kulttuuriin ja taiteeseen, sillä se on kannattavaa hyvin monella tavalla. Ihan pelkästään Suomen kilpailukyvyn takia meillä on oltava taidetta ja kulttuuria, jota voi myydä ulkomaille. Tämä voi olla esim. jokin uusi tv-sarja tai taidenäyttely joka viedään näytille ulkomaiseen museoon. Kulttuurista ihmiset saavat hyvinvointia sekä kuluttajana että harrastamalla taidetta itse. Kulttuuri ja taide toimivat osana yhteiskunnallista keskustelua, joten taiteen vapaus on säilytettävä maassamme. Ihmiset voivat paremmin, jos he pystyvät vapaasti ilmaisemaan itseään taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteella voidaan helposti asettua toisen asemaan ja näin lisäämään ymmärrystä ihmisten välillä.
APURAHAT JA TAITEEN VAPAA KENTTÄ
Apurahoja myönnettäessä on otettava huomioon laajasti monipuolinen taide ja lisäksi varattava osuus uusille taidemuodoille. Vapaita taideryhmiä on myös rahoitettava tarpeeksi pitkäjänteisesti, ettei koko ajan tarvitse toimia veitsen terällä. Uskon vakaasti, että vapaiden ryhmien kautta kulttuurielämä saa uutta virtaa tässä maassa. Taiteilijoiden apurahat ovat usein sellaisella tasolla, että se ei riitä toimeentuloon ja iso osa työajasta kuuluu näyttelyiden järjestelyihin ja paperin pyöritykseen joka on pois oikeasta taiteen tekemisestä. Tähän auttaa ammattitaitoiset managerit ja tuottajat. Koulutuksen tasoa ei saa laskea ja opiskelijoiden toimeentuloon on tultava parannus. Opintotuki on palautettavat sille tasolle jolla se oli ennen nykyisen hallituksen leikkauksia. Suomessa tulee panostaa kulttuurituottajien koulutukseen ja tyhjät tilat on saatava edullisesti erilaisten taideryhmien käyttöön sen sijaan että niitä pidetään turhaan tyhjinä odottamassa asuntosijoittajien toimia. Kaupunkien elävöittäminen ei onnistu puhtaasti kaupallisten toimijoiden avulla vaan tähän tarvitaan kolmatta sektoria ja järjestöjä toimimaan yhdessä elävän kulttuurin edistämiseksi. Tuetaan eri toimijoita eikä liiaksi rajoiteta taiteen sisältöjä niin saamme nauttia hienoista kulttuuritapahtumista ja ilmiöistä myös jatkossakin.