Authortuomasfi

Jos mittaamme työn arvokkuutta vain rahassa, meiltä menee jotain tärkeää ohi

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehden palstalla 20.2.2021.

Miten kukin yhteiskunnan jäsen pystyy hyödyttämään yhteiskuntaa omalla panoksellaan?

Suomessa väestö on korkeasti koulutettua. Meillä on insinöörejä ja luonnontieteellisesti orientoituneita, joilla on suuren tuottavuuden vastuu. Pitää keksiä koneita ja prosesseja, joita voidaan myydä kovalla rahalla, ja rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Oikeiston näkökulmasta tämä on arvokasta, ja muu ei ole. Niinpä sellaiset, jotka eivät tällaiseen pysty, leimataan rasitteiksi ja huonoiksi. Kuitenkin meillä on yhteiskunnassa koko joukko ihmisiä, joilta tuollainen tuottavuus ei vain irtoa.

Pitää olla suunnitelma, miten jokainen löytää paikkansa tehdä arvokasta työtä omista lähtökohdistaan. Jos mittaamme työn arvokkuutta vain rahassa, meiltä menee jotain tärkeää ohi. Iloinen ja hymyilevä Down-syndroomainen sisäisen postin jakaja voi omalla läsnäolollaan tuoda iloa työyhteisöön, ja sitä kautta kehittää koko osaston tuottavuutta. Teatterialan ammattilainen saa meidät irtautumaan rasittavista ajatuksista ja/tai löytämään uusia tapoja tulkita arkea ja yhteiskuntaa. Se on arvokasta.

Pyöräkorjaaja saa menopelin kulkemaan kevyemmin, ja hänen panoksensa myötä sekä kansanterveys että ilmastotyö nytkähtävät askeleen eteenpäin. Nuori freelance-muusikko etsii itseään, ja pestautuu roudariksi isomman artistin kiertueelle. Hän mahdollistaa musiikin tarjoamisen suurille massoille ja kehittyy itse samalla. Hänestä ehkä kuullaan vielä. Kaiken tämän lisäksi hengen ravinto ja kulttuuri on tärkeä harrastus ja tapa toimia yhteiskunnassa.

Kukaan näistä ihmisistä ei ole rasite. Ei ole myöskään se eläkeläismummo, joka tarjoaa kuuntelevan korvan oirehtivalle teini-ikäiselle lapsenlapselleen.

Meidän pitää aktiivisesti löytää tärkeyttä ja merkitystä jokaisen meidän olemassaolosta ja tarjota mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Siinä on vain voittajia. Itsensä toteuttamisessa kullakin on oma rooli ja vastuu, mutta yhteiskunnalla on myös omansa. Yhteiskunnan tehtävä on virittää aatemaailma hyväksyväksi, tarjota itsensä toteuttamisen mahdollistava koulutus, tarjota infrastruktuuria eri kulttuuritoimijoille ja tehdä myös pienimuotoinen työ kannattavaksi. Työsarka on valtava, eikä se koskaan tule valmiiksi. Ei tarvitsekaan.

Se, että päästään eteenpäin on jo hyvä ja kaikki edistysaskeleet luetaan hyväksi. Meillä on aate, ja tekojen pitää olla sen mukaiset. Sosialidemokraattien keskeiset arvot ovat tasa-arvo, sivistys ja huolenpito lähimmäisestä. Näitä silmällä pitäen kulttuuri, koulutus ja moninaisen työn arvostaminen ovat automaattisesti keskiössä. Vaalit on aina hyvä mahdollisuus viestiä omaa agendaa ja keskustella keinoista sitä kohti pyrkimiseen. Tehdään kaikille tiettäväksi, miksi sosialidemokratia on tärkeä aate toimivalle yhteiskunnalle. Sosialidemokraateille on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus tulla toimeen palkallaan.

Nykyään palkkatyön rinnalla on monenlaisia heikossa asemassa olevia ihmisryhmiä, kuten huonon pohjakoulutuksen omaavat tai alustatalouden työntekijät. Heidän asemansa työntekijänä ja erityisesti sosiaaliturvan piirissä ovat kovin erilaiset kuin perinteisen tehdastyöläisen asema. Alustatyötä tekevä ruokalähetti tekee työtään yrittäjänä ilman työnantajan vakuutusturvaa ja eläkkeen karttumista.

Palkkatyötä nauttivien työntekijöiden turvana on työnantajan vastuu työntekijän turvasta tapaturmien ja sairauksien sattuessa. Alustatyöntekijöillä näin ei ole, mikäli he ovat itsenäisiä yrittäjiä.

On ilmeistä, että kehittyvien kuluttamistottumusten myötä muodostuu uusia ammatteja, jotka toimivat ruohonjuuritasolla ja työllistävät paikallisesti. Uusien palveluammattien muodostumista ja niihin työllistymistä voidaan edistää esimerkiksi tarjoamalla tukea ja ohjausta byrokratiasta selviämiseen ja mahdollisesti matalan kynnyksen työtiloja uusien alojen toimijoille. Myös itsensätyöllistävien ja pienyritysten verotusta on mietittävä nykyajan näkökulmasta. Kaikista tärkeintä on pitää huolta suomalaisten sivistyksestä ja pitää huoli osaamisesta, joka on meidät aina uudestaan nostanut maailman toimivimpien kansakuntien joukkoon.

Kirjoittaja on kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuuri- ja kirjastojaoston puheenjohtaja Helsingissä, Helsinki Itäkeskuksen sosialidemokraattien puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Helsingissä.

Helsinki tarvitsee monenlaisia ilmastotekoja

Helsingin kaupunki on ollut aktiivinen ilmastotekojen suhteen Helenin kautta. Uusiin teknologioihin on investoitu ja lisää on suunnitteilla. Se on hyvä asia ja auttaa kaupunkia tavoitteessaan kohti hiilineutraalia Helsinkiä. En ole teknologia-asiantuntija, mutta minusta näiden sinällään tarpeellisten isojen teknologiainvestointien varjoon on jäänyt vaikuttavia ja yksinkertaisia tekoja. Kaupungilla on satoja kiinteistöjä, joissa palaa valot turhaan, kun tiloja ei käytetä. Myös tilojen lämpötilaa optimoimalla voi saada valtavia säästöjä – sekä rahassa että hiilidioksidipäästöissä. Myös kaupungin kiinteistöissä pätee sama totuus kuin kotitalouksissa: Pienet teot ovat suuria.

Olen ehdolla kevään 2021 vaaleissa kaupunginvaltuustoon, jossa aion edistää kaupungin kiinteistöjen käytössä myös niitä pieniä vaikuttavia tekoja.

Kulttuurielämykset houkuttelisivat väkeä Helsingin keskustaan

Keskustaan kyllä pääsee, mutta sinne ei haluta mennä. Tämän pitää muuttua, sillä pääkaupunki tarvitsee elävän keskustan.

HELSINGIN SANOMISSA käsiteltiin (6.12.) Helsingin keskustan kehitystä. Elävä kaupunki puhuttelee kaupunkilaisia, ja siinä ovat keskiössä kulttuuri ja vapaa-aika. Tässä mielessä Kallio ja Hakaniemi ovat paljon keskustaa edellä. Sieltä löytyy erikoisliikkeitä, matalan kynnyksen ravintoloita, teattereita ja harrastusmahdollisuuksia.

Hyvin keskeinen ero Kallion ja keskustan välillä on tilojen vuokrataso. Korkean vuokratason tiloissa voidaan tarjota kalliita palveluita ja tavaroita. Kalliiden tavaroiden markkinoilla kilpailu on kovaa, eikä keskusta mitä ilmeisimmin siinä kilpailussa pärjää.

Netti ja kauppakeskukset ovat siihen verrattuna houkuttelevampia, eikä tämä asetelma muutu keskustatunnelin tai muiden yhteyksien myötä.

Keskustaan kyllä pääsee, mutta sinne ei haluta mennä. Tämän pitää muuttua, sillä pääkaupunki tarvitsee elävän keskustan. Senaatintorin jättiterassi houkutteli väkeä kesällä. Kun Kaivopuistossa tai Esplanadilla on elävää musiikkia, ihmiset ovat paikalla. Isoja tapahtumia ei joka päivälle riitä, mutta ei tarvitsekaan. Keskusta voisi myös olla marginaaliryhmien kulttuurin kohtauspaikka esimerkiksi runokahviloiden ja pienimuotoisempien konserttien muodossa.

Kulttuuri kutsuu ihmisiä erikoisliikkeisiin. Netistä voi tilata esineen, mutta ei ostoselämystä. Se elämys ei vain saisi maksaa ihan liikaa.

Keskustan elinvoima ei ole niinkään kuntapäättäjien tekoja vailla. Se on alueen vuokranantajien käsissä. Jos tiloihin halutaan ihmisiä kiinnostavia palveluita, pitää tilojen vuokrien olla näitä palveluita tarjoavien ulottuvilla.

Tuomas Finne

puheenjohtaja, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuuri- ja kirjastojaosto, Helsinki

Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien mielipide-palstalla 29.12.2020.

Lisää kulttuuria politiikkaan

Kevään eduskuntavaalien yksi erikoinen piirre on ollut kulttuurin ja taiteen puuttuminen keskustelusta. Yksikään täyttämäni vaalikone ei kysynyt ehdokkaalta taiteesta tai kulttuurista mitään. Yle uutisoi tänään, että kulttuuri puuttuu joidenkin puolueiden vaaliohjelmasta. SDP on hiljattain uusinut kulttuuriohjelman, jonka löydät täältä. Tuosta ohjelmasta voi hyvällä syyllä pitää meteliä ja siinä on monta ansiokasta kohtaa. SDP on sisällyttänyt kulttuuria myös vaaliohjelmaan ansiokkaasti.

Itse haluan tulevalla vaalikaudella nähdä että kulttuurin määräraha korotetaan valtion budjetissa yhteen prosenttiin. Tällä hetkellä se on 0.8 prosenttia. Tulevaisuudessa pitäisi päästä jopa vähän yli prosentin. Lisäksi kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistus täytyy viedä loppuun. Suomen tulee sijoittaa kulttuuriin ja taiteeseen, sillä se on kannattavaa hyvin monella tavalla. Ihan pelkästään Suomen kilpailukyvyn takia meillä on oltava taidetta ja kulttuuria, jota voi myydä ulkomaille. Tämä voi olla esim. jokin uusi tv-sarja tai taidenäyttely joka viedään näytille ulkomaiseen museoon. Kulttuurista ihmiset saavat hyvinvointia sekä kuluttajana että harrastamalla taidetta itse. Kulttuuri ja taide toimivat osana yhteiskunnallista keskustelua, joten taiteen vapaus on säilytettävä maassamme. Ihmiset voivat paremmin, jos he pystyvät vapaasti ilmaisemaan itseään taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteella voidaan helposti asettua toisen asemaan ja näin lisäämään ymmärrystä ihmisten välillä.

APURAHAT JA TAITEEN VAPAA KENTTÄ

Apurahoja myönnettäessä on otettava huomioon laajasti monipuolinen taide ja lisäksi varattava osuus uusille taidemuodoille. Vapaita taideryhmiä on myös rahoitettava tarpeeksi pitkäjänteisesti, ettei koko ajan tarvitse toimia veitsen terällä. Uskon vakaasti, että vapaiden ryhmien kautta kulttuurielämä saa uutta virtaa tässä maassa. Taiteilijoiden apurahat ovat usein sellaisella tasolla, että se ei riitä toimeentuloon ja iso osa työajasta kuuluu näyttelyiden järjestelyihin ja paperin pyöritykseen joka on pois oikeasta taiteen tekemisestä. Tähän auttaa ammattitaitoiset managerit ja tuottajat. Koulutuksen tasoa ei saa laskea ja opiskelijoiden toimeentuloon on tultava parannus. Opintotuki on palautettavat sille tasolle jolla se oli ennen nykyisen hallituksen leikkauksia. Suomessa tulee panostaa kulttuurituottajien koulutukseen ja tyhjät tilat on saatava edullisesti erilaisten taideryhmien käyttöön sen sijaan että niitä pidetään turhaan tyhjinä odottamassa asuntosijoittajien toimia. Kaupunkien elävöittäminen ei onnistu puhtaasti kaupallisten toimijoiden avulla vaan tähän tarvitaan kolmatta sektoria ja järjestöjä toimimaan yhdessä elävän kulttuurin edistämiseksi. Tuetaan eri toimijoita eikä liiaksi rajoiteta taiteen sisältöjä niin saamme nauttia hienoista kulttuuritapahtumista ja ilmiöistä myös jatkossakin.

Podcastissa Tuomaksen vieraana Lotta Backlund

Kuuntele podcast: Tuomaksen vieraana. Lotta Backlund kävi juttelemassa median roolista Suomessa ja maailmalla. Yllä linkki suoraan podiin.

Podcast: Tuomaksen vieraana setäkuiskaaja ja eduskuntavaaliehdokas Jenni Karjalainen

Podcastini toisessa jaksossa vieraili Jenni Karjalainen. Jenni on kirjoittanut kirjan setäkuiskaamisesta ja puhuimme mm. kuinka pärjätä valtaapitävien miesten kanssa työelämässä. Kuiskaamisen ohella puhuimme myös työelämästä ja tasa-arvosta. Suomessa on paljon tehtävää miesten ja naisten palkkaeron kuromiseksi umpeen. Yksi tärkeimpiä asioita lähitulevaisuudessa on vanhempainvapaiden jakaminen tasaisesti äitien ja isien välillä.

Pääset podcastiin täältä:
https://aikamerkki.org/tyoelaman-tasa-arvossa-on-viela-tekemista/

Jennin nettisivut löytyvät täältä.

Tuomaksen vieraana -podcast, ensimmäinen jakso käsittelee mielenterveyttä

Teen podcastia Työväen Sivistysliitossa. Ensimmäinen jakso julkaistiin viime viikolla. Vieraana on lääkäri Jonne Juntura ja saamme kuulla miten hän järjestäisi mielenterveyspalvelut, jotta hoitoa saisi helpommin ja sitä olisi mahdollisimman helposti saatavilla. Linkki podcastiin on tässä: https://aikamerkki.org/sarkynyt-mieli/

Syrjäytyykö suomalainen nuori jatkossa?

Olin itse koululainen kun talouslama iski Suomeen 90-luvun alussa. Talouskurimuksessa leikattiin koulutuksesta ja työttömyys oli ennennäkemättömän suurta. Silloin moni lapsi ja nuori jäi koulun ja yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle ja syrjäytyi.

Itselleni kävi hyvin, sillä oman kodin tuella sain käytyä koulut ammattikorkeakouluun saakka ja sain töitä. Kaikille ei käynyt hyvin ja nykyään meillä on syrjäytyneitä jo useammassa sukupolvessa.

Suomi on rikas maa ja talous kasvaa mutta vieläkin koulutuksesta leikataan. Viime vuonna asiasta uutisoitiin useaan otteeseen. Eräskin turhautunut opettaja purki tuntojaan Helsingin Uutisille keväällä 2018. Pääset tuohon artikkeliin tästä. Huoli resurssien riittämättömyydestä on suurta etenkin sellaisissa kouluissa, joiden alueella asuu paljon sellaisia maahanmuuttajaperheitä, jotka eivät ole ikinä päässeet aidosti osaksi yhteiskuntaa.

Oppilaat joutuvat jo peruskoulussa eriarvoiseen asemaan kun oppimisen edellytyksenä on oma tietokone, johon kaikilla ei ole varaa. Minun kouluaikana isoimmat huolet oppilaan näkökulmasta olivat luokkien suuret ryhmäkoot ja kirjojen kierrättäminen oppilailta toiselle. Nyt tuo näyttää jo aika harmittomalta verrattuna nykymenoon.

Meidän täytyy varmistaa että Suomessa on jatkossa laadukas ja maksuton koulutus aina lukioon ja ammattikouluun saakka. Se edesauttaa kaikkien hyvinvointia ja helpottaa nuorten työn saantia. Pelkkä peruskoulun käyminen ei riitä kovinkaan moneen työhön nykyään. Laadukasta opetusta pitää tarjota kaikille riippumatta oppilaan taustasta tai asunpaikasta.

Koulun ja tutkintojen lisäksi nuorille ja lapsille tarvitaan myös harrastuksia ja hyviä sellaisia. Koulupäivän jälkeen lapsilla ja nuorilla täytyy olla mahdollista harrastaa mahdollisimman monipuolisesti lähellä omaa kotiaan. Siihen tarvitaan hyvät ja laadukkaat harrastuspaikat ja ne pitää sijoittaa sinne missä ihmiset asuvat ja missä niitä käytetään.

     – Kaikille nuorille ja lapsille on annettava mahdollisuus laadukkaisiin harrastuksiin ilmaiseksi koulupäivän jälkeen.

     – Laadukkaita urheilu- ja harrastuspaikkoja on oltava kaikkien saatavilla.

   – Meillä on Suomessa yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Koulutus ja oikea-aikainen tuki nuorille auttaa vähentämään syrjäytyneiden määrää. Tähän tarvitaan resursseja ja investointeja jotka maksavat itsensä takaisin pitkässä juoksussa.

Päästövähennyksissä liian vähän kunnianhimoa

Ilmastonmuutoksen torjunnassa pitäisi tutkijoiden mukaan olla nyt kovat keinot käytössä. Tätä silmällä pitäen en malta olla hämmästelemättä tavoitteiden kunnianhimottomuutta. Esimerkiksi käy paljon näkyvyyttä saanut Green Deal, jonka mukaan muita kuin bensiiniä tai dieseliä käyttävien autojen osuus uutena myytävistä autoista olisi 25 prosenttia melkein kymmenen vuoden päästä. Tämä siis tarkoittaa, että vielä silloinkin myytäisiin 75 prosenttisesti perinteisillä polttoaineilla käyviä autoja. Tämä tavoite ei riitä, jos ilmastonmuutosta halutaan jarruttaa. Jos halutaan oikeasti aikaansaada muutos, tavoitteen pitäisi olla tuolla tasolla vuoden tai korkeintaan kahden päästä. Vuonna 2025 pitäisi liikenteessä olevista autoista vähintään 25 prosenttia kulkea ei-fossiilisilla polttoaineilla ja sekin olisi maltillinen tavoite.

Mikä estää hankkimasta kaasuautoa vaikka heti? Niitä on tarjolla kaikkiin kokoluokkiin ja jakeluverkostokin on ainakin pääkaupunkiseudulla ihan riittävä – ja kulkevathan nekin tarvittaessa bensalla. Sähköauton hankinnalle on toki esteitä, mutta eivät nekään monelle perheelle mitenkään ylitsepääsemättömiä ole. Enemmän voisi vielä rummuttaa sitä, että muutettaisiin vanhoja bensa-autoja etanolilla tai kaasulla käyviksi.

Toki parasta olisi jättää auto hankkimatta. Sitä vasta kannattaisikin tukea tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja liikkua. Se ei vaatisi yhtään uutta teknistä innovaatiota, eikä uusien akkujen vuoksi tarvitsisi louhia yhtään palaa kalliosta. Yhteiskuntaa pitäisi keihttää siihen suuntaan, että auto ei enää ole peruskulkuneuvo.

© 2021 Tuomas Finne

Theme by Anders NorénUp ↑