Keskustelimme Ydin-lehden päätoimittajan Arja Alhon kanssa kansalaisaktivismista ja vaikuttamisesta. Alla olevilta videoilta käy ilmi miksi on tärkeää äänestää kuntavaaleissa:
Lähikoulu on lapsen paras koulu – pysäytetään koulujen eriarvoistuminen.
Nostetaan liikuntaa, kuvataidetta tai draamakasvatusta osaksi lähikoulujen arkea. On tärkeä huolehtia siitä, että lähiökoulujen erilaisiin tarpeisiin varmistetaan oikeat resurssit. Me emme saa mennä tielle, jossa peruskoulusta valmistuu kehnosti äidinkieltä osaavia koululaisia. Koulushoppailu voi kurjistaa lähiökouluja. Koulushoppailun rajoittaminen vähentää maine-eroja. Täysin sitä ei tarvitse estää. Huolehditaan, että koulun oppilasmäärä täyttyy lähinnä omalta alueelta. Myös lähiökouluihin voidaan houkutella oppilaita valintakoeluokilla.
Tilaa ja tiloja taiteelle
Kulttuuri on yksi Helsingin vahvimmista voimavaroista ja valttikortti houkutella tänne luovia ihmisiä. Vuoropuhelu taidekentän kanssa vahvistaa kulttuurimyönteistä kaupunkia. Huolehditaan siitä, että Helsingissä on paikkoja esittää taidetta ja meiltä löytyy kohtuuhintaisia työtiloja taiteilijoille. Kaupunki voi vuokrata tilojaan taiteen ja kulttuurin toimijoille. Kaupunkisuunnittelu on oiva työkalu varmistaa, että asukkailla on tilaan nauttia eri puolilla kaupunkia elävästä musiikista, teatterista ja kuvataiteesta. Tuetaan julkisten hankintojen yhteydessä prosenttiperiaatetta.
Myönteinen kierre lähiöissä – stadin kaikki kylät
Helsingin tulee huolehtia siitä, että lähiöihin rakennetaan monenlaisia asuntoja. Siten tänne ei pääse muodostumaan huonomaineisia lähiöitä. Kurjistumisen kierteelle on vaihtoehto, hyvänä esimerkkinä Myllypuron ostoskeskuksen kehittäminen. Muistetaan samalla pienyrittäjät. Heillä ei ole välttämättä varaa monikansallisten kauppakeskusketjujen vuokriin. Puhoksen ja Stoan aluetta Itäkeskuksessa pitää muovata sellaiseksi, joka kutsuu yhä uudelleen viihtymään ja vierailemaan. Siellä on nyt jo paljon hyvää kulttuuria ja kaupunki voi kehittää aluetta kärkihankkeilla. Laajennetaan kirjastoa. Tuodaan taidetta lähiöihin kaikkien koettavaksi ja yhteiseksi iloksi. Stadin kaikki kylät kukkimaan!
Katso alta video, jonka teimme opettaja Hillevi Kilpeläisen kanssa koulujen päättäjäispäivänä:
Tervetuloa seuraamaan suoraa Facebook-live -keskustelua torstaina 3.6. klo 18. Mukana europarlamentaarikko Eero Heinäluoma, kuntavaaliehdokkaat Kalle Mikkolainen ja Tuomas Finne. Pääset keskusteluun tästä linkistä.
Katso video, jossa puhun Itäkeskuksen liittymästä ja miten sitä voi kehittää turvallisemmaksi. Aluetta kehitetään paraikaa viihtyisämmäksi Puhoksen ja Stoan alueella ja samalla pitää tehdä liikenteestä järkevä ja turvallinen kaikille kulkijoille.
Olin maanantaina 17.5. mukana keskustelutilaisuudessa. Aiheena oli Helsingin viheralueet ja kulttuuriympäristöt. Asukkaiden Helsinki -yhteislista on tehnyt asiasta aloitteen ja eri puolueiden kuntavaaliehdokkaat pääsivät esittämään näkemyksiään ja kommentoimaan asiaa. Tapahtuman tallenteen löydät tästä linkistä.
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehden palstalla 20.2.2021.
Miten kukin yhteiskunnan jäsen pystyy hyödyttämään yhteiskuntaa omalla panoksellaan?
Suomessa väestö on korkeasti koulutettua. Meillä on insinöörejä ja luonnontieteellisesti orientoituneita, joilla on suuren tuottavuuden vastuu. Pitää keksiä koneita ja prosesseja, joita voidaan myydä kovalla rahalla, ja rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Oikeiston näkökulmasta tämä on arvokasta, ja muu ei ole. Niinpä sellaiset, jotka eivät tällaiseen pysty, leimataan rasitteiksi ja huonoiksi. Kuitenkin meillä on yhteiskunnassa koko joukko ihmisiä, joilta tuollainen tuottavuus ei vain irtoa.
Pitää olla suunnitelma, miten jokainen löytää paikkansa tehdä arvokasta työtä omista lähtökohdistaan. Jos mittaamme työn arvokkuutta vain rahassa, meiltä menee jotain tärkeää ohi. Iloinen ja hymyilevä Down-syndroomainen sisäisen postin jakaja voi omalla läsnäolollaan tuoda iloa työyhteisöön, ja sitä kautta kehittää koko osaston tuottavuutta. Teatterialan ammattilainen saa meidät irtautumaan rasittavista ajatuksista ja/tai löytämään uusia tapoja tulkita arkea ja yhteiskuntaa. Se on arvokasta.
Pyöräkorjaaja saa menopelin kulkemaan kevyemmin, ja hänen panoksensa myötä sekä kansanterveys että ilmastotyö nytkähtävät askeleen eteenpäin. Nuori freelance-muusikko etsii itseään, ja pestautuu roudariksi isomman artistin kiertueelle. Hän mahdollistaa musiikin tarjoamisen suurille massoille ja kehittyy itse samalla. Hänestä ehkä kuullaan vielä. Kaiken tämän lisäksi hengen ravinto ja kulttuuri on tärkeä harrastus ja tapa toimia yhteiskunnassa.
Kukaan näistä ihmisistä ei ole rasite. Ei ole myöskään se eläkeläismummo, joka tarjoaa kuuntelevan korvan oirehtivalle teini-ikäiselle lapsenlapselleen.
Meidän pitää aktiivisesti löytää tärkeyttä ja merkitystä jokaisen meidän olemassaolosta ja tarjota mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Siinä on vain voittajia. Itsensä toteuttamisessa kullakin on oma rooli ja vastuu, mutta yhteiskunnalla on myös omansa. Yhteiskunnan tehtävä on virittää aatemaailma hyväksyväksi, tarjota itsensä toteuttamisen mahdollistava koulutus, tarjota infrastruktuuria eri kulttuuritoimijoille ja tehdä myös pienimuotoinen työ kannattavaksi. Työsarka on valtava, eikä se koskaan tule valmiiksi. Ei tarvitsekaan.
Se, että päästään eteenpäin on jo hyvä ja kaikki edistysaskeleet luetaan hyväksi. Meillä on aate, ja tekojen pitää olla sen mukaiset. Sosialidemokraattien keskeiset arvot ovat tasa-arvo, sivistys ja huolenpito lähimmäisestä. Näitä silmällä pitäen kulttuuri, koulutus ja moninaisen työn arvostaminen ovat automaattisesti keskiössä. Vaalit on aina hyvä mahdollisuus viestiä omaa agendaa ja keskustella keinoista sitä kohti pyrkimiseen. Tehdään kaikille tiettäväksi, miksi sosialidemokratia on tärkeä aate toimivalle yhteiskunnalle. Sosialidemokraateille on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus tulla toimeen palkallaan.
Nykyään palkkatyön rinnalla on monenlaisia heikossa asemassa olevia ihmisryhmiä, kuten huonon pohjakoulutuksen omaavat tai alustatalouden työntekijät. Heidän asemansa työntekijänä ja erityisesti sosiaaliturvan piirissä ovat kovin erilaiset kuin perinteisen tehdastyöläisen asema. Alustatyötä tekevä ruokalähetti tekee työtään yrittäjänä ilman työnantajan vakuutusturvaa ja eläkkeen karttumista.
Palkkatyötä nauttivien työntekijöiden turvana on työnantajan vastuu työntekijän turvasta tapaturmien ja sairauksien sattuessa. Alustatyöntekijöillä näin ei ole, mikäli he ovat itsenäisiä yrittäjiä.
On ilmeistä, että kehittyvien kuluttamistottumusten myötä muodostuu uusia ammatteja, jotka toimivat ruohonjuuritasolla ja työllistävät paikallisesti. Uusien palveluammattien muodostumista ja niihin työllistymistä voidaan edistää esimerkiksi tarjoamalla tukea ja ohjausta byrokratiasta selviämiseen ja mahdollisesti matalan kynnyksen työtiloja uusien alojen toimijoille. Myös itsensätyöllistävien ja pienyritysten verotusta on mietittävä nykyajan näkökulmasta. Kaikista tärkeintä on pitää huolta suomalaisten sivistyksestä ja pitää huoli osaamisesta, joka on meidät aina uudestaan nostanut maailman toimivimpien kansakuntien joukkoon.
Kirjoittaja on kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuuri- ja kirjastojaoston puheenjohtaja Helsingissä, Helsinki Itäkeskuksen sosialidemokraattien puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Helsingissä.
Helsingin kaupunki on ollut aktiivinen ilmastotekojen suhteen Helenin kautta. Uusiin teknologioihin on investoitu ja lisää on suunnitteilla. Se on hyvä asia ja auttaa kaupunkia tavoitteessaan kohti hiilineutraalia Helsinkiä. En ole teknologia-asiantuntija, mutta minusta näiden sinällään tarpeellisten isojen teknologiainvestointien varjoon on jäänyt vaikuttavia ja yksinkertaisia tekoja. Kaupungilla on satoja kiinteistöjä, joissa palaa valot turhaan, kun tiloja ei käytetä. Myös tilojen lämpötilaa optimoimalla voi saada valtavia säästöjä – sekä rahassa että hiilidioksidipäästöissä. Myös kaupungin kiinteistöissä pätee sama totuus kuin kotitalouksissa: Pienet teot ovat suuria.
Olen ehdolla kevään 2021 vaaleissa kaupunginvaltuustoon, jossa aion edistää kaupungin kiinteistöjen käytössä myös niitä pieniä vaikuttavia tekoja.
Keskustaan kyllä pääsee, mutta sinne ei haluta mennä. Tämän pitää muuttua, sillä pääkaupunki tarvitsee elävän keskustan.
HELSINGIN SANOMISSA käsiteltiin (6.12.) Helsingin keskustan kehitystä. Elävä kaupunki puhuttelee kaupunkilaisia, ja siinä ovat keskiössä kulttuuri ja vapaa-aika. Tässä mielessä Kallio ja Hakaniemi ovat paljon keskustaa edellä. Sieltä löytyy erikoisliikkeitä, matalan kynnyksen ravintoloita, teattereita ja harrastusmahdollisuuksia.
Hyvin keskeinen ero Kallion ja keskustan välillä on tilojen vuokrataso. Korkean vuokratason tiloissa voidaan tarjota kalliita palveluita ja tavaroita. Kalliiden tavaroiden markkinoilla kilpailu on kovaa, eikä keskusta mitä ilmeisimmin siinä kilpailussa pärjää.
Netti ja kauppakeskukset ovat siihen verrattuna houkuttelevampia, eikä tämä asetelma muutu keskustatunnelin tai muiden yhteyksien myötä.
Keskustaan kyllä pääsee, mutta sinne ei haluta mennä. Tämän pitää muuttua, sillä pääkaupunki tarvitsee elävän keskustan. Senaatintorin jättiterassi houkutteli väkeä kesällä. Kun Kaivopuistossa tai Esplanadilla on elävää musiikkia, ihmiset ovat paikalla. Isoja tapahtumia ei joka päivälle riitä, mutta ei tarvitsekaan. Keskusta voisi myös olla marginaaliryhmien kulttuurin kohtauspaikka esimerkiksi runokahviloiden ja pienimuotoisempien konserttien muodossa.
Kulttuuri kutsuu ihmisiä erikoisliikkeisiin. Netistä voi tilata esineen, mutta ei ostoselämystä. Se elämys ei vain saisi maksaa ihan liikaa.
Keskustan elinvoima ei ole niinkään kuntapäättäjien tekoja vailla. Se on alueen vuokranantajien käsissä. Jos tiloihin halutaan ihmisiä kiinnostavia palveluita, pitää tilojen vuokrien olla näitä palveluita tarjoavien ulottuvilla.
Tuomas Finne
puheenjohtaja, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuuri- ja kirjastojaosto, Helsinki
Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien mielipide-palstalla 29.12.2020.
Kategoriat
Lisää kulttuuria politiikkaan
Kevään eduskuntavaalien yksi erikoinen piirre on ollut kulttuurin ja taiteen puuttuminen keskustelusta. Yksikään täyttämäni vaalikone ei kysynyt ehdokkaalta taiteesta tai kulttuurista mitään. Yle uutisoi tänään, että kulttuuri puuttuu joidenkin puolueiden vaaliohjelmasta. SDP on hiljattain uusinut kulttuuriohjelman, jonka löydät täältä. Tuosta ohjelmasta voi hyvällä syyllä pitää meteliä ja siinä on monta ansiokasta kohtaa. SDP on sisällyttänyt kulttuuria myös vaaliohjelmaan ansiokkaasti.
Itse haluan tulevalla vaalikaudella nähdä että kulttuurin määräraha korotetaan valtion budjetissa yhteen prosenttiin. Tällä hetkellä se on 0.8 prosenttia. Tulevaisuudessa pitäisi päästä jopa vähän yli prosentin. Lisäksi kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistus täytyy viedä loppuun. Suomen tulee sijoittaa kulttuuriin ja taiteeseen, sillä se on kannattavaa hyvin monella tavalla. Ihan pelkästään Suomen kilpailukyvyn takia meillä on oltava taidetta ja kulttuuria, jota voi myydä ulkomaille. Tämä voi olla esim. jokin uusi tv-sarja tai taidenäyttely joka viedään näytille ulkomaiseen museoon. Kulttuurista ihmiset saavat hyvinvointia sekä kuluttajana että harrastamalla taidetta itse. Kulttuuri ja taide toimivat osana yhteiskunnallista keskustelua, joten taiteen vapaus on säilytettävä maassamme. Ihmiset voivat paremmin, jos he pystyvät vapaasti ilmaisemaan itseään taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteella voidaan helposti asettua toisen asemaan ja näin lisäämään ymmärrystä ihmisten välillä.
APURAHAT JA TAITEEN VAPAA KENTTÄ
Apurahoja myönnettäessä on otettava huomioon laajasti monipuolinen taide ja lisäksi varattava osuus uusille taidemuodoille. Vapaita taideryhmiä on myös rahoitettava tarpeeksi pitkäjänteisesti, ettei koko ajan tarvitse toimia veitsen terällä. Uskon vakaasti, että vapaiden ryhmien kautta kulttuurielämä saa uutta virtaa tässä maassa. Taiteilijoiden apurahat ovat usein sellaisella tasolla, että se ei riitä toimeentuloon ja iso osa työajasta kuuluu näyttelyiden järjestelyihin ja paperin pyöritykseen joka on pois oikeasta taiteen tekemisestä. Tähän auttaa ammattitaitoiset managerit ja tuottajat. Koulutuksen tasoa ei saa laskea ja opiskelijoiden toimeentuloon on tultava parannus. Opintotuki on palautettavat sille tasolle jolla se oli ennen nykyisen hallituksen leikkauksia. Suomessa tulee panostaa kulttuurituottajien koulutukseen ja tyhjät tilat on saatava edullisesti erilaisten taideryhmien käyttöön sen sijaan että niitä pidetään turhaan tyhjinä odottamassa asuntosijoittajien toimia. Kaupunkien elävöittäminen ei onnistu puhtaasti kaupallisten toimijoiden avulla vaan tähän tarvitaan kolmatta sektoria ja järjestöjä toimimaan yhdessä elävän kulttuurin edistämiseksi. Tuetaan eri toimijoita eikä liiaksi rajoiteta taiteen sisältöjä niin saamme nauttia hienoista kulttuuritapahtumista ja ilmiöistä myös jatkossakin.
Kuuntele podcast: Tuomaksen vieraana. Lotta Backlund kävi juttelemassa median roolista Suomessa ja maailmalla. Yllä linkki suoraan podiin.
